Mercado Modelo

Pesin tänään ekaa kertaa itse kaikki likaiset vaatteeni käsin.            Vapaa-ajallani katselen Disney leffoja espanjaksi.       Kävin eilen tyttöjen kanssa aerobicissa. Kuolema kuin huonossa kunnossa oon.
Päivän espanja: Te toca, sun vuoro.(pelataan paljon unoa töissä)


Esittelen tässä hieman tuota työpaikkaani, Mercado Modeloa. Kyseessä on siis iso marketti paikka, jonka keskellä on suuri halli. Hallin ympärillä on lisäksi monia kojuja, joiden seassa pääsee kulkemaan kapeita polkuja. Kojujen ylle on viritelty lakanoita ja peltilevyjä, mitkä suojaa sateelta ja niin ikään auringolta.  Sokkeloisuuden takia kuljen töihin yleensä ensin kadun puoleista reunaa ja käännyn vasta leveästä kohdasta kohti hallia, jonka sisällä meidän pieni luokkahuoneemma sijaitsee.

Tällä marketilla myydään ihan kaikkea, kirjaimellisesti. Niin kankaita ja vaatteita, kuin puhelimia, hygieniatuotteita ja elintarvikkeitakin. Voit vaikka ostaa oman elävän kanan jos tahdot. Kävellessä pitää kuitenkin muistaa katsoa ettei astu minkään elävän päälle, sillä niitä pidetään lattialla mustissa verkkopusseissa. Töihin mennessä kuljen ensin kadunvartta, jatkan mansikoiden kohdalla vielä enteenpäin, käännyn mehukojun ja leipäkärryn kohdalla vasemmalle ja katkan aina halliin saakka. Halliin astuttua tulen liha- ja kalaosastolle, joka haisee karmaisevalta. Tästä kuljen kohti kylmäkaappeja joissa lihaa säilytetään, joiden takan on meidän huone.
Lihaosastolla näkee kaikenlaista aina sianpäistä marsun raatoihin. Siellä myös roikkuu ihmisen kokoisia lihakimpaleita ja tänäänkin eräs mies käveli ohitseni kokonaista sikaa, jonka maha oli viilletty auki, kantaen. Tämä paikka saa minut syvästi harkitsemaan ryhtymistä vegeks.

Yammm...

Tuo sama kylmäkaappi ylhäällä on tuossa alemmassa tärähtäneessa kuvassa, otettu meidän luokkahuoneen ovenpielestä.

 Ja tässä kuva sitten luokkahuoneeseen päin. Huone on todella pieni, eikä tilaa tehdä moniakaan asioita ole. Olisi esimerkiksi kiva pelata lasten kanssa pallopelejä tai erilaisia liikuntaleikkejä, sillä heillä on niin paljon energiaa, mutta valitettavasti me ei saada pelata edes tuolla pienellä käytävällä, sillä vieressä on muitakin huoneita, joita emme saa häiritä. Siksi mitä lapset yleensä tekee on joko pelaa unoa, tekee palapelejä, joista puuttuu puolet paloista tai piirtää. Välillä tehdään myös erilaisia käsitöitä, autetaan koulutehtävissä ja opetetaan englantia.
 Tuo pieni käytävä on myös aino vähänkään avara paikka koko marketilla, joten kaikki varkaat tuodaan mukavasti tuohon meidän oven eteen. Ekalla kerralla olin saada sydärin ku yhtäkkiä ulkopuolelta alko kuulua kauhea huutaminen ja paiskonta. Anne selitti että siellä vartijat vain ottavat yhteen varkaan kanssa ja että laitetaan me vain ovi kiinni. Kaikki lapset oli kuin mitään ei tapahtuisikaan, sillä ihan normi päivä...

 

Kuvaa hallin sisäpuolelta

 Mistä mä tykkään täällä eniten on hedelmäkojut, ne on ihan mahtavan näköisiä! Joku kilo mangoa maksaa jonkun solen eli parikymmentä senttiä...

Työviikko takana

Tänään saatiin wifi kämpille! Eli saatan jopa pystyä päivittelemään tietoja vähän useammin.        
Päivän espanja: No entiendo: En ymmärrä, (yleisin käyttämäni lause...)        First world problem: Suihkusta tulee vain kylmää vettä                 Ylläri: huomasin vasta nyt että meidän takapihalla on kana


Eilen käynnistyi toinen työviikko ja aikataulu on aika rento:

Ma: klo. 16 tapaaminen, jossa puhutaan tulevasta viikosta.
Ti: 9-11 ja 15-17 töitä Mercado Modelolla
Ke: 9-11 töitä Modelolla ja 15-17 ollaan mukana kun lapset pääsee pelaamaan lentopalloa
To: 9-11 ja 15-17 töitä Modelolla
Pe: Joka sama kuin keskiviikko tai erityis ohjelmaa. Viimeviikolla museo, tällä viikolla uimaan.

Kauhea pitkät  mun työpäivät ei siis ole. Töiden välissä olen useimmiten tullut takaisin kämpille, syömään lounasta ja rentoutumaan. Tai olen saattanut jäädä kaupungille kävelemään ja tutkimaan paikkoja. Työmatka on liian pitkä kävellä, joten käytän paikallista julkistaliikennettä eli colectivoja, jotka ovat siis aivan kuin normaaleja takseja, mutta ottavat kyytiin niin paljon ihmisiä kuin mahtuu, niitä menee koko ajan, matka maksaa yhden solen (vajaa 30senttiä) ja ne ajavat tiettyjä reittejä. Matka kestää sellaiset 5min jonka jälkeen kävelen toiset 5min.

Näitä marketteja missä oon töissä on neljä kappaletta, ja aikuisia jotka pyörittävät tätä hommaa on viisi kappaletta. Lisäksi on sitten meitä vapaaehtoisia. Minä olen siis töissä Mercado Modelolla, tanskalaisen Annen kanssa. Kaikki lapset ja nuoret aina 16v asti ovat tervetulleita, mutta suurin osa lapsista on n, 7-14 vuotiaita. Lasten vanhemmat, ja usein myös lapset, tekevät siis töitä marketilla ja me yritämme tarjota lapsille muuta tekemistä, kuten leikkejä, pelejä ja opetusta. Luokkahuone, joka meillä on käytössä on säälittävän pieni ja varsinkin jos lapsia tulee enemmän erittäin ahdas. Lapsien lukumäärä vaihtelee aina parista pariinkymmeneen ja usein aamuisin ja iltapäivisin on eri lapset.

Tällä hetkellä on menossa kesäloma joten meidän toiminta on hieman erilaista kuin normaalisti, tai ainakin niin mulle on kerrottu, sillä olen täällä vain juuri tuon kesäloman ajan. Koulun aikaan meidän tehtävämme on varsinkin auttaa lapsia läksyissä. Suurin ongelma mitä minulla on on kielen kanssa, lapset esittävät hirveästi kysymyksiä enkä osaa vastata niihin kun en edes ymmärrä kysymystä. Tämä vaikuttaa myös tietenkin siihen että osaisin auttaa opiskeluissa. Anne puhuu kuitenkin hyvää espanjaa ja vastailee vaikeampiin asioihin tässä kun minä vielä opin kuinka homma toimii. Tähän mennessä olen pääasiassa joko pelannut lasten kanssa unoa tai sitten piirtänyt lapsille kuvia joita värittää.

 Tässä mun mestariteoksia valmiina väritettäväksi,

piirretty joka unokortteja

 tai palapelejä mallina käyttäen.

Viime perjantaina käytiin museossa yhdessä kaikkien markettien lasten kanssa. Kauheasti en mitään kyllä nähnyt kun koko ajan käsissä roikkui kaksi tai kolme muksua.

Monet vanhemmista lapsista joutuvat vahtimaan myös samalla nuorempia sisaruksiaan ja tänäänkin eräs 8vuotias tuli luokkaan sylivauvva mukana. Suostuin pitämään lasta sylissäni että tyttö saisi itse hieman pelata, ja kaikki voivat nyt kuvitella tämän tilanteen päässään kun minä yritän pitää vauvvaa sylissäni :D Kaikkein söpöintä on ehkä se että kaikki lapset kutsuu mua vielä professoraksi, eli opettajaksi, vaikka emmä kyllä mitään oikein osaakkaan opettaa. :D

    

Huanuco

17.1            Tänään lounaaksi: Kanaa, riisiä ja perunaa, samoin illalliseksi, niinkuin eilenkin ja luultavasti sama myös huomenna        Vuoden turvallinen liikenteessä titteli menee: Perheelle, joka ajoi moottoripyörää. Kyydissä, isä, n. 5v muksu, sekä äiti, joka samalla imetti toista lasta. Ainoa kypärä oli lisäksi tietenkin isän päässä.

 T¨ssä ylhäällä näkyy kuvaa mun kotikadulta. Kuten huomata saattaa ei mikään tasainen tie, kuten ei monet muutkaan paikallisista teistä, joten autolla ajo on erittïn pomppivaa. Alapuolella taas on kuva perheen talosta ja autosta. Talo on melko pieni, mutta mulla on kuitenkin oma huone.

 Jalkakäytävät löytyy, mutta niillä pitää muistaa katsoa eteensä.

Eilen illalla volin Huanucossa olevien kolmen muun vapaaehtoisen kanssa. Anne on tanskasta ja Kathy ja Lucy saksasta. Annen hostsisko opettaa paikallisessa englanninkielen koulussa, jonka oppilaat olivat valmistaneet paikallisia ruokia ja heidän tuli kertoa niistä englanniksi. Meidät oli sitten pyydetty arvostelemaan suorituksia. Oppilaita oli 15vuotiaista aina nelikymmpisiksi asti, ja arvostelu oli vaikeaa sillä en halunnut nantaa huonoja pisteitä kun kaikki kuitenkin yrittivät kovasti, mutta harvemman englannista sain kuitenkaan selvää. Ruokia oli tosi paljon ja meidän piti syödä kaikkia. Että oli täysi olo sen jälkeen.

Tässä me maistellaan jotain paikallista ruokaa minkä nimeä en muista, mutta piti sisällään perunaa ja kanaa.

Ihan maukasta ruokaa mutta ei ihan mun lempiherkkuja... Eiköhän tähän kuitenkin totu.

Tuo Chihamorada on siis mehua ja sitä on meillä kotonakin lähes joka päivä. Kaikesta mitä se sisältaa en ole ihan varma, mutta pääasiassa se tehdään mustasta maissista.

 Tuolla lasissa on Incakolaa, joka edelleenkin maistuu hubbabubbalta, mutta koska myös sitä on koko ajan kaikkialla tarjolla, olen jo melko tottunut siihen ja juon sitä yllättävänkin paljon :D Perussa syödään paljon mutta ruoka on aika samanlaista päivästä toiseen. Yleensä perunaa, riisiä ja kanaa. Ruoka on myös hyvin halpaa, mutta kaikki mitä syödään myös tuotetaankin lähellä. Pääasiassa ruoka ostetaan katumarkkoinoilta ja usein suoraan kasvattajilta.

Perussa juhlitaan paljon ja kokoajan, vielä ei ole ollut yhtään iltaa etten olisi kuullut ilotulitusrakettien pauketta. Tällä hetkellä suurin juhla on La Fiesta de los Negritos. Värikkäisiin pukuihin ja naamareihin pukeutuneet ihmiset tanssivat ympäri katuja ja ryyppäävät. Tanssi kertoo tummaihoisten kohtelusta kolonianismin ajoilta, mutta ihan kaikkia syitä en ole ymmärtänyt. 

Yksi juttu mihin en täällä vain totu on tuo huomio mitä valkoisena ihmisenä, tai siis gringana kuten täällä sanotaan, saa. Tai ymmärrän kyllä tuijotuksen kun koko kaupungin gringot on sormin laskettavissa, mutta sen että huudellaan kaunottareksi, kun kirjaimellisesti näytän linnunpelättimeltä ja lisäksi haisen lehmän lannalta. XD Tunnen itseni täällä myös jättiläiseksi, sillä vaikka naiset käyttävävät paljon korkokenkiä, ovat he silti päätä lyhyempiä... samoin ovat kyllä myös miehet.

Tähän loppuun pari surullista kuvaa katukoirista. Tuo vaalea koira linkkasi pahan näköisesti, ja tuolla tummalla oli iso haava hännän vieressä.

Elossa ollaan

16.1       Paikka: Huoanuco        Liikenne: kaaottinen    Päivän espanja: ¡Eres loco!, (oletko hullu) tekis mieli huuta tämä joka kuskille...

Huanucoon asti on siis selvitty. Mun blogin päivittely on hieman hidasta sillä meillä ei kotona tällä hetkellä toimi wifi, minkä takia laitan aina kirjoituspäivän näkyviin sillä se on luultavasti eri kuin julkaisupäivä.
Olen nyt asettunut mukavaan paikalliseen perheeseen, joka pääasiassa koostuu äidistä, Fanny, ja hänen parikymppisestä pojastaan Renatosta. Mulle kävi aika hyvä tuuri tähän alkuun siinä että päädyin tänne, sillä Renato on mukana Perun ICYE toiminnassa ja hallitsee siis homman, minkä lisäksi hän on ollut vaihdossa Kanadassa eli puuhu loistavasti englantia. Eli oon tullut ymmärretyksi ja itekkin oon ymmärtänyt mistä on kyse. Lisäksi perheeseen kuuluu isä ja isoveli mutta he asuvat toisella puolella kaupunkia. He kävivät kuitenkin esim täänään syömässä, joten olen heidätkin tavannut.
Tällä hetkellä näyttäisi siltä että tulen asumaan täällä maaliskuuhun asti, jonka jälkeen muutan rannikolle Pachacamacciin.

Tänne Huonucoon mä tulin tosiaan bussilla, ja se matka kesti vähän vajaa 10h. Tosi hieno se bussi oli kyllä ettei mikään rämä, mutta mun mielestä ilmastointia oisi voinut pitää enemmän päällä. Ei tosin selkeästi muiden matkustajien mielestä. Itse hikoilen siellä siis kuin vesiputous, mutta vieressäni istuva nainen oli kääriytynyt villapaitaan, ja käytävän toisella puolella istuva mies oli koko matkan takki päällä.
Tällä kokemuksella voisin sanoa että Perussa matkustaminen ei ole tehty matkapahoinvoinnista kärsiville, eikä korkeanpaikankammoisten kannata paljoa ulos ikkunasta katsella. Koko matka ajettiin kiemurtelevaa pikkutietä, joka itseasiassa luetaan täällä highwayksi..., ja se tie nousi aina 4km korkeuteen. Meidän kuski ajoi, selkeästi paikalliseen tapaan, reippaasti ylinopeutta, ja teki välillä sellaisia ohituksia että sydän hyppäs kurkkuun. Varsinkin silloin kun oli pakko lähteä ohittamaan rekkaa juuri ennen mutkaa jonka taakse ei nähnyt tuleeko kukaan vastaan. Maisemat oli kuitenkin huikeat!
Yritin ottaa kuvia, mutta ne on otettu pokkarilla ja ne on tärähtäneet.

Limassa viettäneestä päivästäni sen verran että kävelin hieman siinä hotellini ympärillä mutta en viitsinyt hirveän kauaksi lähteä minkä takia päätin olla nörtti ja mennä museoon :D Luonnonhistorian museeon kummiski ja se oli aika cool, varsinkin ulkoa.

Noi jalanjäljet oli ihan siistit, paitsi sillon ku meinasin kompastua niihin.

 Lima vaikutti näin pieneltä näkymältä aika erikoiselta. Köyhät ja rikkaat alueet oli ihan sekasin, mutta heti huomasi kummalla oli. Yläpuolella oleva kuva on mun hotellin toiselta puolelta ja noi alla olevat kuvat toiselta. Aika iso ero.

Liikenne Limassa oli hullu, joka kerta juoksin kadun yli vaikka ois valot ollu sillä ei niitä kukaan noudattanut, kukaan ei myöskään huomioi jalankulkijoita, ja jumalauta poliisiskootteri oli vähällä ajaa mun päälle!

 Tällaisia roska läjiä on kaikkialla autoteiden, jalkakäytävien ja talojen reunoilla. Ensi Fiilis oli pelkästään että hyh kun on likasta mutta sitten meinas kyyyneleet tulla silmiin ku langganlaihat kulkukoirat ja köyhät ihmiset etti niistä ruokaa.

Tähän loppuun enää vain kuva Suomi-hirvestä tutkailemassa maisemia.

day 1

Klo. 12.00
Saapuminen Helsinki-vantaalle.
Lentokenttävirkailija kerto mulle nyt että tarvin jonkin lipun siitä että poistun maasta jossain vaiheessa kun mulla on vain menolippu, joten ostin liput Quitoon Ecuadoriin ens kesäkuulle. Pitää siis siihenmennässä varmaankin päättää miten ja millon tuun sitten takaisin suomeen :D
Klo.14.00
Istun koneessa, ikkunapaikka of course, ja hajuraon päässä käytäväväpaikalla istuu eräs intialaissuomalainen mies matkalla työn takia amsterdamiin. Hän kyselee että mihin minä olen matkalla ja kerrottuani suuntaavani Peruun vapaaehtoistöihin hän kysyy olenko kenties lääkäri vai mitä siellä teen. Daam oonko mä jo niin vanha että mut voi sekottaa jo lekuriksi.
Klo.16.30(paikallista aikaa)
Olen amsterdamissa. Seuraava kone lähtee Madridiin 18.25 ja tällä hetkekkä istun syömässä missäs muuallakaan kuin burger kingissä. Kävin muuttamassa istuinpaikkaani lennolle madrid-lima kun sen pystyi tekemään kätevästi koneella. Pointsit kentälle myös hyvin toimivasta wifistä, jonka ansiosta saan koko vaihto ajan pelata quizuppia xD
Klo17.45
Istun edelleen burger kingissä.. Kauhean mukavat tuolit täällä. Kai sitä pitäisi kohta lähteä vyörymään kohti seuraavaa porttia. Onneksi se on tuossa aivan vieressä.
Klo22.30(9.5h lähdöstä helsingistä)
Madrid. Väsyttää. Kone millä tulin oli pieni ja täynnä sekoja espanjalaisia ja hollantilaisia.
Pääsin helposti oikeaan terminaaliin täällä madridissa vaikka piti mennä bussissa, mutta n. Puolet mun koneestakin tuli tänne, mistä etelä-amerikan lennot lähtee, joten piti vain mennä virran mukana. Passin tarkistus meni melko kivuttomasti vaikka vaan 2 tarkistuspistettä oli auki(olin niin vikkelä että pääsin suoraan jonon päähän). Nyt istun kahvilassa mun portin edessä ja syön espanjalaista tortillaa, se on siin munakas jos joku ei tiedä, ja mua väsyttäää ihan saatanasti vaikka vasta tunnin päästä boardataan Liman koneeseen, jonka lento aika on 12.5h!! Toivottavasti saan nukuttua. Ja madridin kentälle ei pointseja koska wifi on ilmanen vain 30min ja pitää kattoo mainoksia mur.
Ke 14.1 klo.09.00
Limassa ollaan. 12.5h oli aivan saatanan pitkä aika!! Mun paikkanumeroa vaihettiin vielä portilla en tiedä miksi mutta kaikki perällä olleet siirrettiin. Sain kuitenkin ikkunapaikan ja mun vieressä istui erittäin mukava vanhempi rouvashenkilö. Ei me paljoa puhuttu, se tajus nopee etten puhu espanjaa, mutta kysyi kuitenkin muutaman kysymyksen joihin minäkin osasin vastata(mistä oot, minne meet...)  oli juuri niin mun tuuria että koko 8rivillä, jolla siis istuin, ei toiminut ne saatanan tv:t... No sain ainaki nukuttua. Tai ainaki olin pitkään silmät kiinni ja nyt kaikkia paikkoja kolottaa :D. Kun vihdoin päästiin limaan sujui hommat joutusasti kentällä, vaikka maahantulo lapun englannin kielinen teksti oli selkeästi googlekääntäjällä käännettyä.. Jopa mun laukkuni siis selviytyi kahdesta välilaskusta ja eri lentoyhtiöistä hulimatta Peruun asti. Kentällä mua oli vastassa Miguel niminen herra joka heitti mut eräälle hotellille, sano et mmulle on huone sieltä järjestön kautta, ja että Jorge, homman pyöritttäjä, tulee 11.30. Nyt siis makoilen täällä mukavalla sängyllä suihkun raikkaana ja odottelen.
Klo. 13.50
Kyllähän mua varoitettiin etukäteen tästä perulaisesta aikataulusta, Jorge tuli tunnin myöhässä... Nojoo olihan mulla netti siinä millä datata mutta siis silti!! No se kumminkin tuli ja oli oikein mukava heppu, se kerto että lähden huomenna jo Huonucoon jossa mun alkuleirini pidetään. Käytiin siis ostaamassa mulle bussilippu huomisaamulle, 9h vuoristoteitä, (Y). Lippua ostaessa tarvi olla mukana passi tai jokin muu henkilökortti, enkä mä tietenkään sitä tiennyt. Mulla oli kuitenkin lompakossa mukana vuoden vanha opiskelijakortti, joka meni läpi xD ei siitä otettu kuin nimi sekä sen numero, eli tässätaapauksessa joku täysin random sarjanumero. Nyt olen takaisin hotellilla Jorge tulee aamulla saattamaan mut bussiin ja kerto että voin syödä täällä järjestön piikkiin. Itäisköhän santsata? :D Sano myös että on ihan turvallista lähtee kävelylle, kunhan en ota mitään mukaan ja muistan varoa kun ylitän tien. En siis viitsi ottaa järkkäriä mukaan kun kohta lähden mutta pokkarin otan että voi edes joitain kuvia ottaa.


Maistoin inca colaa se oli kamalaa, ihan kuin sokeripurkkaa jois.

Matkaan lähden

Päiviä jäljellä: 1! Lähtö Helsingistä: 14.00 Saapuminen Limaan: 6.45 (paikallista aikaa) 14.1 Matkan kesto: 24.15h...      Fiilikset: Jäskättää ja pelottaa, ja vähän ahdistaa. Mitäköhän kaikkee oon unohtanu pakata...   Päivän lause: Despacio que soy rubia, (hitaasti, olen blondi)

Nyt on melkein lähdön aika! Huomenna alkaa mun matka.... Joo, kyllä, mua jännittää ihan saatanasti, pelottaa ja kaikkea, mutta ennen kaikkea mä oon innoissani. Tää on ihan uskomatonta että mä oon oikeesti lähössä huomenna! Ja viel Peruun! wuahaaaaa ääää ööööö 

USKOMATONTA! Uskomattoman paljon sekasia mahtavia mahottomasti selitettäviä tunteita pää täynnä!

 Sain vaihettua itelleni hieman Perun Nuevo Soleja :D 1pen on joku n. 30 senttiä, jos oikein kattelin ja ne näyttää aika siisteiltä.  Lisäksi sain mun 11v espanjalaiselta serkulta hienon tärkeiden lauseiden lapun, josta löytyy mm. tuo yläpuolen päivän lause, sekä muita sellaisia kuin "hiljaa mä nukun" ja "olen nälkäinen". Vaikka nähäänkin aika harvoin, se tuntee mut selkeesti aika hyvin :D  Alapuolella on myös kuva mun mukaan tulevista kamoista, eiköhän noilla vuoden pärjää :)

Kauhean paljon en vielä itekkään tiiä millon oon missäkin ja mikä on tarkka ohjelma, tai siis ei perulaisessa kulttuurissa varmaan edes tunneta sellasia sanoja kuin tarkka tai ohjelma, mutta siis tarkoitus olisi viettää muutama päivä Limassa ja sieltä siirtyä väliaikaisesti Huanucoon. Maaliskuun alussa olisi tarkoitus siirtyä vakituiseen paikkaani, joka sijaitsee Pachacamacissa.

Lima, kuten jotkut ehkä tietävät on siis Perun pääkaupunki ja sijaitsee Tyynenmeren rannalla. Pachacamac taas sijaitsee Liman alueella 36km keskustasta rantaapitkin etelään, aika pieni kylä suurkaupungin varjossa. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, sää ei ole ihan perinteinen, näin lähellä Päiväntasaaja, mutta silti tällä hetkellä siellä on sellaset 27C lämmintä, mikä ei yhtään haittaa :D

Huanuco sen sijaan on semmonen väkiluvultaan Oulun kokoinen kaupunki, joka sijaitsee Keski-Perussa vajaan 2km korkeudessa. Siellä ei ole aivan yhtä kuivaa kuin rannikolla, ja itseasiassa siellä sataa juuri tällä hetkellä, mutta silti lämpöasteita on mukavat 25C. :) Huanucossa tulen olemaan töissä projektissa, jonka nimi on  "EDUCATORS OF WORKING STREET CHILDREN". Projektin tarkoitus on auttaa alueen köyhiä lapsia ja nuoria, joilla ei ole pääsyä kaikkiin oikeuksiinsa, kuten koulutukseen. He joutuvat esimerkiksi viettämään päivänsä tehden töitä kadulla vanhempiensa kanssa.

Pachacamacissa projekti on  "Initial College "Cot Infant" KINDERGARTEN  ", joka on nunnien pitämä päiväkoti köyhille lapsille.

Tähän loppuun söpö laama :)

Perus faktoja Perusta

Päiviä jäljellä: 9    Fiilikset: Jänskättää ja innostuttaa   Ruoka: Kaiken maailman mätöt ennen lähtöä, ihan niinkuin varmuuden vuoksi   Päivän sana: Hasta luego, (näkemiin) kyllä mä tuun vielä takaski :)


Ja nyt hieman perus tietoa Perusta, etsittynä internetin ihmeellisestä maailmasta

Peru on, kuten kartasta näkyy, valtio Etelä-Amerikassa Tyynenmeren rannikolla. Sen pinta-ala on melkein neljä kertaa suurempi kuin Suomen ja se jakautuu maantieteellisesti 3 hyvin erilaiseen alueeseen: Kuivaan ja viileään rannikkoon(costa), Andien valtaamaan vuoristoon(sierra) ja itä-osan alavaan viidakkoon(selva). Vaikka Peru sijaitseekin juuri päiväntasaajan eteläpuolella, koko rannikko alue on suhteellisen viileää, niin Andien, kuin myös Perun kylmänmerivirran johdosta. Toisinsanoen vaikka sää olisikin kylmä täytyy noilla leveysasteilla muistaa siltikin käyttää aurinkovoidetta, varsinkin mun koska olen sellainen kalkkuna. Andien korkeuksissa voi talvella tulla jopa pakkasta. Mutta taas selvalla lämpötila pyörii siinä 30 ympärillä koko vuoden. Vähän joka säähän täytyy siis selvästikkin varautua :D

Pääkaupunki: Lima
Aikavyöhyke: -5 eli 7 tuntia Suomea takana
Väkiluku:26,7 milj., joista lähes puolet ovat alkuperäisväestön edustajia
Virallisetkielet: Espanja (yli 80% puhuu äidinkielenä) ketsua ja aymara, lisäksi muita kieliä ja murteita
Valuutta: Nuevo Sol, joita ei muuten saa vaihettua missään suomessa...
Valtiomuoto: Tasavalta
Tunnetuin nähtävyys: Machu Picchu, Perulla on pitkä intiaanikulttuureja täynnä oleva historia, joista parhaiten myöskin tunnetaan Machu Picchun rakentajat, eli Inkat

Peru luetaan keskitulotasoisiin maihin ja se on viime vuosina saanut vähennettyä köyhyyttä jonkin verran. Voimakas työttömyys ja epätasa-arvo kuitenkin hidastavat kehitystä. Koulutus on kehnoa ja varsinkin maaseudulla ihmiset elävät hyvinkin alkeellisesti. Elintaso erot maassa ovat korkeat.


Ps. Kaikki tieto tässä postauksessa on suoraan Wikipediasta xD