Elossa ollaan

16.1       Paikka: Huoanuco        Liikenne: kaaottinen    Päivän espanja: ¡Eres loco!, (oletko hullu) tekis mieli huuta tämä joka kuskille...

Huanucoon asti on siis selvitty. Mun blogin päivittely on hieman hidasta sillä meillä ei kotona tällä hetkellä toimi wifi, minkä takia laitan aina kirjoituspäivän näkyviin sillä se on luultavasti eri kuin julkaisupäivä.
Olen nyt asettunut mukavaan paikalliseen perheeseen, joka pääasiassa koostuu äidistä, Fanny, ja hänen parikymppisestä pojastaan Renatosta. Mulle kävi aika hyvä tuuri tähän alkuun siinä että päädyin tänne, sillä Renato on mukana Perun ICYE toiminnassa ja hallitsee siis homman, minkä lisäksi hän on ollut vaihdossa Kanadassa eli puuhu loistavasti englantia. Eli oon tullut ymmärretyksi ja itekkin oon ymmärtänyt mistä on kyse. Lisäksi perheeseen kuuluu isä ja isoveli mutta he asuvat toisella puolella kaupunkia. He kävivät kuitenkin esim täänään syömässä, joten olen heidätkin tavannut.
Tällä hetkellä näyttäisi siltä että tulen asumaan täällä maaliskuuhun asti, jonka jälkeen muutan rannikolle Pachacamacciin.

Tänne Huonucoon mä tulin tosiaan bussilla, ja se matka kesti vähän vajaa 10h. Tosi hieno se bussi oli kyllä ettei mikään rämä, mutta mun mielestä ilmastointia oisi voinut pitää enemmän päällä. Ei tosin selkeästi muiden matkustajien mielestä. Itse hikoilen siellä siis kuin vesiputous, mutta vieressäni istuva nainen oli kääriytynyt villapaitaan, ja käytävän toisella puolella istuva mies oli koko matkan takki päällä.
Tällä kokemuksella voisin sanoa että Perussa matkustaminen ei ole tehty matkapahoinvoinnista kärsiville, eikä korkeanpaikankammoisten kannata paljoa ulos ikkunasta katsella. Koko matka ajettiin kiemurtelevaa pikkutietä, joka itseasiassa luetaan täällä highwayksi..., ja se tie nousi aina 4km korkeuteen. Meidän kuski ajoi, selkeästi paikalliseen tapaan, reippaasti ylinopeutta, ja teki välillä sellaisia ohituksia että sydän hyppäs kurkkuun. Varsinkin silloin kun oli pakko lähteä ohittamaan rekkaa juuri ennen mutkaa jonka taakse ei nähnyt tuleeko kukaan vastaan. Maisemat oli kuitenkin huikeat!
Yritin ottaa kuvia, mutta ne on otettu pokkarilla ja ne on tärähtäneet.

Limassa viettäneestä päivästäni sen verran että kävelin hieman siinä hotellini ympärillä mutta en viitsinyt hirveän kauaksi lähteä minkä takia päätin olla nörtti ja mennä museoon :D Luonnonhistorian museeon kummiski ja se oli aika cool, varsinkin ulkoa.

Noi jalanjäljet oli ihan siistit, paitsi sillon ku meinasin kompastua niihin.

 Lima vaikutti näin pieneltä näkymältä aika erikoiselta. Köyhät ja rikkaat alueet oli ihan sekasin, mutta heti huomasi kummalla oli. Yläpuolella oleva kuva on mun hotellin toiselta puolelta ja noi alla olevat kuvat toiselta. Aika iso ero.

Liikenne Limassa oli hullu, joka kerta juoksin kadun yli vaikka ois valot ollu sillä ei niitä kukaan noudattanut, kukaan ei myöskään huomioi jalankulkijoita, ja jumalauta poliisiskootteri oli vähällä ajaa mun päälle!

 Tällaisia roska läjiä on kaikkialla autoteiden, jalkakäytävien ja talojen reunoilla. Ensi Fiilis oli pelkästään että hyh kun on likasta mutta sitten meinas kyyyneleet tulla silmiin ku langganlaihat kulkukoirat ja köyhät ihmiset etti niistä ruokaa.

Tähän loppuun enää vain kuva Suomi-hirvestä tutkailemassa maisemia.