Huanuco

17.1            Tänään lounaaksi: Kanaa, riisiä ja perunaa, samoin illalliseksi, niinkuin eilenkin ja luultavasti sama myös huomenna        Vuoden turvallinen liikenteessä titteli menee: Perheelle, joka ajoi moottoripyörää. Kyydissä, isä, n. 5v muksu, sekä äiti, joka samalla imetti toista lasta. Ainoa kypärä oli lisäksi tietenkin isän päässä.

 T¨ssä ylhäällä näkyy kuvaa mun kotikadulta. Kuten huomata saattaa ei mikään tasainen tie, kuten ei monet muutkaan paikallisista teistä, joten autolla ajo on erittïn pomppivaa. Alapuolella taas on kuva perheen talosta ja autosta. Talo on melko pieni, mutta mulla on kuitenkin oma huone.

 Jalkakäytävät löytyy, mutta niillä pitää muistaa katsoa eteensä.

Eilen illalla volin Huanucossa olevien kolmen muun vapaaehtoisen kanssa. Anne on tanskasta ja Kathy ja Lucy saksasta. Annen hostsisko opettaa paikallisessa englanninkielen koulussa, jonka oppilaat olivat valmistaneet paikallisia ruokia ja heidän tuli kertoa niistä englanniksi. Meidät oli sitten pyydetty arvostelemaan suorituksia. Oppilaita oli 15vuotiaista aina nelikymmpisiksi asti, ja arvostelu oli vaikeaa sillä en halunnut nantaa huonoja pisteitä kun kaikki kuitenkin yrittivät kovasti, mutta harvemman englannista sain kuitenkaan selvää. Ruokia oli tosi paljon ja meidän piti syödä kaikkia. Että oli täysi olo sen jälkeen.

Tässä me maistellaan jotain paikallista ruokaa minkä nimeä en muista, mutta piti sisällään perunaa ja kanaa.

Ihan maukasta ruokaa mutta ei ihan mun lempiherkkuja... Eiköhän tähän kuitenkin totu.

Tuo Chihamorada on siis mehua ja sitä on meillä kotonakin lähes joka päivä. Kaikesta mitä se sisältaa en ole ihan varma, mutta pääasiassa se tehdään mustasta maissista.

 Tuolla lasissa on Incakolaa, joka edelleenkin maistuu hubbabubbalta, mutta koska myös sitä on koko ajan kaikkialla tarjolla, olen jo melko tottunut siihen ja juon sitä yllättävänkin paljon :D Perussa syödään paljon mutta ruoka on aika samanlaista päivästä toiseen. Yleensä perunaa, riisiä ja kanaa. Ruoka on myös hyvin halpaa, mutta kaikki mitä syödään myös tuotetaankin lähellä. Pääasiassa ruoka ostetaan katumarkkoinoilta ja usein suoraan kasvattajilta.

Perussa juhlitaan paljon ja kokoajan, vielä ei ole ollut yhtään iltaa etten olisi kuullut ilotulitusrakettien pauketta. Tällä hetkellä suurin juhla on La Fiesta de los Negritos. Värikkäisiin pukuihin ja naamareihin pukeutuneet ihmiset tanssivat ympäri katuja ja ryyppäävät. Tanssi kertoo tummaihoisten kohtelusta kolonianismin ajoilta, mutta ihan kaikkia syitä en ole ymmärtänyt. 

Yksi juttu mihin en täällä vain totu on tuo huomio mitä valkoisena ihmisenä, tai siis gringana kuten täällä sanotaan, saa. Tai ymmärrän kyllä tuijotuksen kun koko kaupungin gringot on sormin laskettavissa, mutta sen että huudellaan kaunottareksi, kun kirjaimellisesti näytän linnunpelättimeltä ja lisäksi haisen lehmän lannalta. XD Tunnen itseni täällä myös jättiläiseksi, sillä vaikka naiset käyttävävät paljon korkokenkiä, ovat he silti päätä lyhyempiä... samoin ovat kyllä myös miehet.

Tähän loppuun pari surullista kuvaa katukoirista. Tuo vaalea koira linkkasi pahan näköisesti, ja tuolla tummalla oli iso haava hännän vieressä.