Tingo Maria

Vietettiin host-äidin kanssa viikonloppu kaupungissa nimeltä Tingo Maria. Se sijaitsee parintunnin ajomatkan päässä täältä Huanucosta ja se kuuluu selvaan eli viidakko alueeseen. Ei se ihan vielä ole sitä trooppisinta sademetsää, sillä vielä ollaan hieman liian korkealla, mutta todella hieno paikka kumminkin. Siellä me kierrettiin parhaimmat nähtävyydet ja käveltiin ympäriinsä. Lähdettiin sinne lauantai aamupäivänä ja tultiin maanantai aamuna takaisin. Sinne ajettiinn colectivolla, eli perjaatteessa otettiin taxi, johon tuli lisäksi pari tuntematonta ja matka maksoi 20solea per nuppi.(semmoset vajaa 6e) Olisihan se ollut hieman erilaita istua keskipenkillä noinkin pitkä matka täysin tuntemattomien välissä, mutta mun host-äiti piti huolta että mä pääsin etupenkille molemmilla matkoilla :D Tämä kiva myös siksi että takapenkillä ei ole hirveästi jalkatilaa ja tosiaan olen täällä pisimmästäpäästä.

Käytiin mm tälläsella altaalla, jonka vesi on suolasta.

 Löysin sieltä kuvattavia kavereita, alla kuva yhdestä :D

Suomihirvi viidakossa 

Seuraavat kuvat on otettu paikallisesta luonnonpuistosta, missä siistein juttu oli iso pöllöluola.

Luonnonpuiston jälkeen käytiin toisella altaalla. Tässä vedessä oli jotain mineraaleja, ja vedessä uiminen hyvin medikaalista. Osa ihmisistä myös levittivät pohjassa olevaa mutaa iholleen ja tämä kuulemma on todella hyvä iholle.

Sitten käytiin käärmetarhassa, jossa oli myös muitakin elukoita. Pääsin pitämään pikkuista käärmettä myös käsissä mutta valitettavasti en päässyt ottamaan isompaa luikertelijaa olalle, mitä saksalaistytöt olivat käyneet kokeilemassa toisaalla.

kroko vaavi

Tingo maria tunnetaan täällä Sleeping Beautyista. Kyseessä on vuoren muodostama ääriviiva, joka pienellä mielikuvituksella näyttää aivan nuukuvalta naiselta. Alla on kuva tästä nähtävyydestä. Seuraamalla vuoren ääriviivoja vasemmalta oikealle, voi nähdä ensin päälaen, sitten nenän ja huulet, jonka jälkeen seuraa muu kroppa, rinnat, maha ja jalat.

Sleeping Beauty and Tingo Maria

Pallopelejä

Päivän espanja: La calle no es su lugar = Katu ei ole heidän paikka,

 Yachayn, ohjelma jossa olen siis töissä, tunnuslause.

`Saavutus´: Oon kattonu kaikki disneyleffat espanjaksi mitä netflixi tarjoaa.. :D

Tämän kuluneen viikon olen viettänyt eri marketilla kuin aiemmin. Tämä toinen markettipaikka on paljon pienempi kuin Modelo, enkä ole oikeastaan sitä hirveästi edes nähnyt sillä Yachayn piste on heti ainoan sisäänkäynnin vieressä. Tämä piste on myös ainakin puolet pienempi mitä Modelon vastaava, joka sekin oli mielestäni hyvin pieni. Hyvä puoli tämän marketin sijainnissa on kuitenkin se että kadun toisella puolella on puisto, jossa vietämme suurimman osan ajasta. Lisä hyväpuoli sijainnissa on se että kaupungin kahdesta kauppakeskuksesta suurempi on myös tässä vieressä ja se on ainoa paikka täällä mistä olen löytänyt lighti limua xD Jostain syystä se on musta paremman makusta. Täältä lapset eivät käy lentopallossa, joten ollaan keskiviikko ja perjantai iltapäivät myöskin marketilla. Tämä on oikeastaan kiva ainakin mulle sillä lentopallossa mun tuli ainoastaan istua ja odottaa, joka oli hyvin pitkäveteistä. Täällä meillä on jokatapauksessa myös maahdollisuus pelata lentopalloa silloin kun huvittaa. 

Lapsia uudella marketilla on aikalailla samanverran kuin Modelollakin ja teen töitä yhdessä paikallisen Davidin kanssa, joka on tosi hauska tyyppi. Osaa jopa vähän englantia, siis jos I´m sorry ja Let´s go lasketaan. :D  Takana näkyvä oranssi rakennus on tuo kauppakeskus.

Puisto on aika mukava, siihen kuuluu tuollainen koko ympyrä amfiteatteri, jossa me pelataan polttopalloa, futis/koriskenttä, lentopallo verkko, kuntolaitteita, keinuja ja liukumäki ja sellasta.

Joku nappas taas mun kameran joten kuvat ovat suurimmaksi osaksi taas lasten ottamia.

 Tervetuoloa profesora Suskin koristunnille... :D Oon parinapäivänä pelannut lasten kanssa korista, opettanu pompottamista ja heittämistä. Me jopa pelattiin ihan kunnon ottelu tytöt vastaan pojat. Tai no sääntöjä tai rajaviivoja ei nyt hirveesti noudatettu, mutta mikäs siinä kun kaikilla oli hauskaa.

Kolme pientä perulaispoikaa ja iso valkoinen viirusilmä

Modelolla mulla ei ollut minkäänlaista hajua, että missäpäin ne lapset oikein asuivat, mutta täällä lähes kaikki asuvat marketin takana olevalla kukulalla.

Lauantai markkinat

Päivän espanja: Esta es mi hija, tämä on tyttäreni. Mun host äiti esittelee mut kaikille tutuilleen joita tapaa näin ja usein lisää vielä että eikös olla samannäköisiä... :D

Ylläri: Mä aina luulin että kana tarvii kukon muniakseen, mutta meiän kana onkin pyöräyttänyt tuossa itsekseen 4 munaa

Saavutus: Osasin ihan ite espanjaksi (sanakirjaa apunakäyttäen) kuulemma ymmärrettävästi kertoa mun host äitille suomalaisista ruuista.

Joka lauantai minä ja mun hostäitini mennään torille ostamaan kasviksia ja hedelmiä. Kyseessä on markkinat jotka ovat vain lauantaisin, yhdellä kaupungin isoimmista kaduista. Tämä tori eroaa niistä marketeista joissa minä ja muut vapaaehtoiset ovat töissä sen lisäksi, että se on vain lauantaisin, sillä että siellä myydään pääasiassa vain ruokaa. Teltta katokset ovat myös helposti pystytettäviä ja purettavia. Olen laiskalla päällä enkä hirveästi jaksa kirjoitella mutta puhukoon kuvat puolestaan,

Säikähdin sianpäätä niin kuva vähän tärähti

Torilla on usein koko perhe ja tuotteiden myynti on niin aikuisten kuin lastenkin työtä. Tuon ikäisenä pitäisi  olla leikkimässä tai harrastuksissa, eikä töissä. Alkaa mietityttämään että mitäs sitä itse teki lapsena lauantaisin, tai viikonmuina päivinä, sillä ei näiden lasten työnteko varmasti tähän yhteenpäivään jää, ja täytyy sanoa että on se oma elämä ja varsinkin lapsuus ollut aika ruusuista.

Täällä lapset ja vauvvat kannetaan tyypillisesti huivien avulla selässä. Ja vaikka allaolevan kuvan nainen on pukeutunut ylipäätänsä melko perinteisesti, tekevät myös modernimmat ihmiset niin. Tämä huiviviritelmä käy myös repusta, jolloin sinne voidaan laittaa muuta tavaraa.

Herkille ihmisille varoitus tulossa on kuvia marsuista ja niiden sisälmyksistä.

 Yksi marsun raato kiitos! Eikös näytäkkin houkuttelevalta.

Kamera lainassa

Viikon kokemus: Maistoin marsua! Kai se oli ihan hyvää, en ole varma sillä kastike oli niin voimakkaan makuinen ettei muuta oikein maistunut... :D

Fiilikset: Vähän on orpo olo kun noi muut vapaaehtoset on matkustamassa ja Renatokin lähti Limaan, josta se jatkaa pariksi viikoksi Ranskaan.

Päivän espanja: Donde esta mi camera? Lapset tykkää ottaa mun pokkarikameralla kuvia, mutta lopuksi täytyy aina kysellä että missäs se oikein on :D

Keskiviikko ja perjantai iltapäivisin menen katsomaan nuorten lentopallo harjoituksia, joka on usein melko puuduttavaa sillä en juuri tee muuta kuin istun ja katson. Harjoitusten jälkeen kyllä kävelen nuorten kanssa takaisin markkinapaikalla, mutta se oikeastaan onkin ainoa homma. Lentopallo on tarkoitettu markkinoiden vanhimmille lapsille eli 10-16vuotiaille, se on yhdessä muiden markkinapaikkojen nuorten kanssa ja siihen osallistuu pääasiassa pelkestään tyttöjä. Tämä siksi että nuoret voivat valita lentopallon, jalkapallon ja taekwondon väliltä, ja pojat valitsevat useammin noista kahdesta viimeisimmästä. Jalkapallo ja taekwondo tapahtuvat viikonloppuisin, jolloin en tee töitä, joten niissä en käy.

Tää on kauhean kiva ajatus ja on hyvä että nuoret liikkuvat, ainoana ongelmana on vain se että nuoria on yleensä sellaiset 40-50kpl ja valmentajia 1kpl. Tilaa ei myöskään ole tarpeeksi niin suurelle joukolle, ja usein suurin osa harjoituksista menee nuorten istuskellessa ja odottaessa vuoroa.

Paikalla on aina muutama nuorempi muksu, joiden isosiskot ovat harjoittelemassa ja he tulevat usein pyörimään minun ja muiden opettajien ympärille. Kaikki muksut siis kutsuu muakin opettajaksi ja se on oikeastaan aika hassua, sillä mä tuskin puhun edes kieltä. 

 Oon antanut mun pokkarikameraa ja paikallista kännykkää, jossa on matopeli!, näiden lasten käyttöön, joten huomautus että kuvat ovat siis lasten ottamia. Edes mun puhelin ei kuitenkaan pidä näitä riiviöitä paikoillaan ja ne tuppaavat välillä juoksemaan kentälle häiritsemään harjoituksia. Tästä ei lentopallovalkku kuitenkaan tykkää, joten viime kerralla annoin mun pääni lasten käyttöön. Mikäs siinä kun kolme muksua yhtä aikaa letittää, ja kiskoo, mun takkusia hiuksia erisuunnista...

Lopputulos oli kuitenkin aikas hieno!

Eilen eli tiistaina olin iltapäivän yksin osan lasten kanssa, kun Elli, eli marketin paikallinen vetäjä, vei isoimpia lapsia uimaan. Hyvä tuuri oli että paikalla oli vain 4 muksua, mutta jotenkin ne onnistuivat kaikki huutamaan aina yhtä aikaa professora! WAAAA!! Päätin että tehään jotain joten alettiin tekemään tuulihyrriä. Niistä tuli aika hienoja joten jatkettiin tänään muiden lasten kanssa ja tehtiin lisää.

Nää muksut tosiaan tykkää poseerata ja ottaa kuvia, tässä hieman näyttöä lasten ottamista kuvista.

Ne otti myös hirveesti kuvia musta mutta muahahaha koska minulla on valta en julkaise niitä xP