En ole varma että minkä näköinen tuon päärakennus oli aikanaan mutta ei se ainakaan isompi ole voinut olla. Päärakennus oli siis yksi pieni huone, aika saman kokoinen mitä mulla on kotona.
Renato ja Jonnal
Tässä on sitten kuninkaalliset kärryt, hirveän hulppean ja mukavan näköinen kulkuneuvo.
Tässä on keittiö, siellä on sisällä savesta tehty uuniviritelmä, mitä monet paikalliset ihmiset yhä käyttävät. Tässä kaupungissa on oikeastaan parinkymmenen ihmisen joukko kanadalaisia vapaaehtoisia, joiden yksi tehtävistä on rakentaa näitä uuneja tarvitseville, eli pääasiassa sellaisille joilla ei ole juoksevaa vettä tai sähköä. Renato on myös näiden kanadalaisten koordinaattori joten olen päässyt heitäkin tapaamaan. Tässä on kuva heidän rakentamasta uunista.
Anteeksi loikkaus asiasta kukkaruukkuun näin kesken, mutta palataan takaisin Casa de la Perricholiin. Kahdella solella(vajaa 60senttiä) pääsi leikkimään ajan vaatteilla, joten kyllähän sitä oli pakko... :D
Tässä minä ja Jonnal
Nyt on myös alkanut helmikuu, eli karnevaali aika. Varsinkin Tomaykichwassa, se tarkoittaa jättimäistä vesisotaa. Varsinkin nuoret heittävät saaveittain vettä toistensa, ja kaikkien ohi kulkijoiden päälle. Me seurattiin hommaa hetki turvallisesti autosta käsin, sillä koska olen blondi olisin kuulemma saanut muuten kaiken veden päälleni. Ja vaikka olisin halunnutkin kastua ei Renato olisi päästänyt mua sinne, kuulemma monet nuoret miehet yhdistävät kastelun siihen että on lupa kopeloida naisia, eli juu pysyin mielelläni autossa.
Meille homma oli oikeastaan ilmainen autonpesu :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti