Kamera lainassa

Viikon kokemus: Maistoin marsua! Kai se oli ihan hyvää, en ole varma sillä kastike oli niin voimakkaan makuinen ettei muuta oikein maistunut... :D

Fiilikset: Vähän on orpo olo kun noi muut vapaaehtoset on matkustamassa ja Renatokin lähti Limaan, josta se jatkaa pariksi viikoksi Ranskaan.

Päivän espanja: Donde esta mi camera? Lapset tykkää ottaa mun pokkarikameralla kuvia, mutta lopuksi täytyy aina kysellä että missäs se oikein on :D

Keskiviikko ja perjantai iltapäivisin menen katsomaan nuorten lentopallo harjoituksia, joka on usein melko puuduttavaa sillä en juuri tee muuta kuin istun ja katson. Harjoitusten jälkeen kyllä kävelen nuorten kanssa takaisin markkinapaikalla, mutta se oikeastaan onkin ainoa homma. Lentopallo on tarkoitettu markkinoiden vanhimmille lapsille eli 10-16vuotiaille, se on yhdessä muiden markkinapaikkojen nuorten kanssa ja siihen osallistuu pääasiassa pelkestään tyttöjä. Tämä siksi että nuoret voivat valita lentopallon, jalkapallon ja taekwondon väliltä, ja pojat valitsevat useammin noista kahdesta viimeisimmästä. Jalkapallo ja taekwondo tapahtuvat viikonloppuisin, jolloin en tee töitä, joten niissä en käy.

Tää on kauhean kiva ajatus ja on hyvä että nuoret liikkuvat, ainoana ongelmana on vain se että nuoria on yleensä sellaiset 40-50kpl ja valmentajia 1kpl. Tilaa ei myöskään ole tarpeeksi niin suurelle joukolle, ja usein suurin osa harjoituksista menee nuorten istuskellessa ja odottaessa vuoroa.

Paikalla on aina muutama nuorempi muksu, joiden isosiskot ovat harjoittelemassa ja he tulevat usein pyörimään minun ja muiden opettajien ympärille. Kaikki muksut siis kutsuu muakin opettajaksi ja se on oikeastaan aika hassua, sillä mä tuskin puhun edes kieltä. 

 Oon antanut mun pokkarikameraa ja paikallista kännykkää, jossa on matopeli!, näiden lasten käyttöön, joten huomautus että kuvat ovat siis lasten ottamia. Edes mun puhelin ei kuitenkaan pidä näitä riiviöitä paikoillaan ja ne tuppaavat välillä juoksemaan kentälle häiritsemään harjoituksia. Tästä ei lentopallovalkku kuitenkaan tykkää, joten viime kerralla annoin mun pääni lasten käyttöön. Mikäs siinä kun kolme muksua yhtä aikaa letittää, ja kiskoo, mun takkusia hiuksia erisuunnista...

Lopputulos oli kuitenkin aikas hieno!

Eilen eli tiistaina olin iltapäivän yksin osan lasten kanssa, kun Elli, eli marketin paikallinen vetäjä, vei isoimpia lapsia uimaan. Hyvä tuuri oli että paikalla oli vain 4 muksua, mutta jotenkin ne onnistuivat kaikki huutamaan aina yhtä aikaa professora! WAAAA!! Päätin että tehään jotain joten alettiin tekemään tuulihyrriä. Niistä tuli aika hienoja joten jatkettiin tänään muiden lasten kanssa ja tehtiin lisää.

Nää muksut tosiaan tykkää poseerata ja ottaa kuvia, tässä hieman näyttöä lasten ottamista kuvista.

Ne otti myös hirveesti kuvia musta mutta muahahaha koska minulla on valta en julkaise niitä xP